osapuoli oli Hakkilan välikysymyksen myötä
onnistunut lopulta nostamaan valkoisen terro-
rin ylimmän tason keskustelunaiheeksi ja pa-
kottanut vastapuolen reagoimaan syytöksiin.
miston puheenvuoroista purkautuivat katkeri-
na selontekoina, joissa vyörytyksenomaisesti
lueteltiin kymmeniä teloitustapauksia eri
paikkakunnilta, uhrien ja teloittajien nimiä
sekä kerrottiin vankileirien teloituksista ja
jopa edustajien omakohtaisista kokemuksista
voittajan terrorista. Lukuisilla esimerkeillä
haluttiin estää vastapuolen pyrkimykset kui-
tata tapahtumat yksittäisten mielenvikaisten
teoilla ja viittauksilla tietojen puutteellisuu-
teen ja vasemmiston väitteiden hataruuteen.
lunaiheeksi, jäivät käytännön tulokset saavut-
tamatta. Siinä missä työväenliike nojasi omassa
ohjelmassaan voimakkaasti sisällissodan mart-
tyyrirooliin, haki keväällä 1919 myös porva-
rillinen Suomi pohjaa toiminnalleen vuoden-
takaisesta sodasta ja sen herättämästä tunne-
kuohusta. Päivänpoliittisten katkerien riitojen
yläpuolelle onnistuttiin luomaan sodan voit-
taneen osapuolen yhtenäisyys, jonka näky-
vimmät symbolit olivat uudelleen organisoi-
dut suojeluskunnat sekä näyttävän paluun
maan johtoon tehnyt kenraali Mannerheim:
Vapaussodan valkoinen kenraali ja hänen ta-
lonpoikaisarmeijansa olivat palanneet. Sa-
maan aikaan kuin vasemmisto saavutti pala
palalta takaisin julkisen ja poliittisen toimin-
takyvyn vahvistettiin voimistuneen kansallis-
ta vapaussotatulkintaa kaikin keinoin. Voitta-
jan vapaussodan yksivuotismuistot valjastet-
tiin poliittisiksi manifestoinneiksi ja suojelus-
kuntatoimintaa oikeutettiin ja propagoitiin
muistuttamalla kevään 1918 tapahtumista eli
kotimaisen vallankumouksen uhalla. Vuoden
1919 alkupuoliskon poliittinen taistelu va-
semmiston ja oikeiston välillä käytiin molem-
pien osapuolien toimesta sisällissodan mer-
keissä. Tuloksena oli voimakkaan polarisoi-
tuneet tulkinnat, jotka tekivät mahdottomaksi
käsitellä valkoisen puolen laittomuuksia po-
kitsi valkoisen terrorin esiintuomisen osoi-
tuksena sosialidemokraattien vallankumous-
halusta.
tajäsenet pyrkivät kyselytunnin aikana vas-
taamaan vasemmiston välikysymykseen asial-
liseen sävyyn. Yleisesti myönnettiin, että yli-
lyöntejä oli tapahtunut, mutta huomattavasti
vähemmässä määrin kuin mitä vasemmisto
esitti. Kompromissimielipiteenä voidaan näh-
dä maalaisliittolaisen Juutilaisen ehdotus, jos-
sa tuomittiin kaikki voittajapuolen laittomat
teloitukset, jotka olivat tapahtuneet touko-
kuun kuudennentoista eli valkoisen puolen
määrittelemän sodan päättymispäivän jäl-
keen. Kyseinen jako, jota myös Rei oli käsi-
tellyt artikkelissaan, sodanaikaisiin "hyväk-
syttäviin" teloituksiin ja sodan jälkeisiin "tuo-
mittaviin" teloituksiin tarjosi keinotekoisuu-
destaan huolimatta keskitien, jota kuitenkaan
ei koskaan valittu.
heenaiheeksi käsittelyyn olivat tulokset laiho-
ja. Käytännössä virallinen voittajien Suomi ei
tullut vastaan piiruakaan vaan ryhtyi sen si-
jaan yhä enenevässä määrin sementoimaan
vapaussotatulkintaa. Valkoiselle terrorille ei
löytynyt osaa virallisessa sotahistoriassa en-
simmäisen tasavallan aikana. Myös sosialide-
mokratian kiinnostus ylläpitää aihetta poliit-
tisten toimien kynnyskysymyksenä väheni
vuoden 1919 vaalien ja eduskuntakeskuste-
lun jälkeen. Terrorikeskustelu oli osaltaan ol-
lut nostamassa puoluetta uuteen nousuun,
mutta sai antaa tilaa poliittisille realiteeteille.
parhain päin, joutui hän pian erotetuksi mi-
nisterinvirastaan Suomesta tulleen painostuk-
sen seurauksena. Viron hallitus ei uskaltanut
vaarantaa suhteitaan Suomeen tilanteessa,
jossa pohjoinen naapuri oli tärkeä liittolainen
sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Pelkkä val-
koisen terrorin maininta oli vuonna 1919 suo-
ra epäluottamuslause viralliselle Suomelle.